Tänään olen viihtynyt kotosalla, piipahdin vain päivällä noutamaan nuorimmaisen eskarista. Loppujen lopuksi harvinaisia ne päivät, jolloin olisin vain kotona vaikka kotiäiti olenkin. Hoidettavia asioita ja kauppareissuja riittää kun perheessä on 3 lasta ja vanhemmat.

Mietin että mikä sitten kodista tekee paikan jossa viihtyy? Tietenkin ihmiset jotka siellä asuvat. Elämäni aikana olen asunut useammassa kodissa, kaikki ne on tavallaan kodeilta tuntuneet, myös ne joissa yksin asuin. Silloin sen kodin tunnun teki omat tavarat ja omat tavat. Mistä sitten syntyy kodikkuus? Meillä varmaan elämisen jäljistä eli iloisesta sekasotkusta. Pikainen vilkaisu ja huomaan lapsen leluja lattialla, kangaskasoja pöydällä ja laatikot joista pursuaa kankaita, likaisia astioita tiskipöydällä ja muruja pöydän alla, hämähäkin seittiä lampussa (pitääpä putsata, jotain hyötyä blogin kirjoittamisesta, tuskin olisin muuten huomannut......).

Otin esiin kameran ja kiersin katsomassa mitä kaunista löytyy ja mikä luo sitä kodikkuutta. Lamppujen lämmin valo, esineiden kauneus ja menneiden sukupolvien läsnäolo. Ne nyt ainakin.

Tunnelmallista iltaa eikä välitetä niistä sekasotkuista, huomataan vain ne kauniit jutut.